Muotokuvausta osa 2

 

 Kuva Pasi Ahola

Sujuvasti muuttuu Leskelän vanha tupa ja yläkerta valokuvausstudioiksi paremman puuttuessa. Valotunnelia pikkusalamoilla alakerrassa ja pihtivaloa studiovaloilla yläkerran pikkustudiossa. 

 Kuva Pasi Ahola

 Kuva Pasi Ahola

Säpinää, ihanat mallit ja ripaus draamaa. Puukkoja, helavyötä, perintöhattu...

Kuva A-K Perko

Kuva A-K Perko

Kuva A-K Perko

Tuloksena rivi loppuun käytettyjä akkuja ja muutamia satoja kuvia, joitain hyviä kuvia ja muutama täydellinen otos. Kattellaan niitä sitten jossain kerhoillassa. Paree tulla mukaan jos tahtoo nähdä kuvia. Alkaa harjoittelu tuottaa tulosta ja into lisääntyy osaamisen myötä. Seuraava kuvausilta on jo hyvän matkaa suunniteltuna. Seuraavaksi tarvitaan jo käsikirjoitusta, enää ei riitä räpsiminen. Tarinaa pukkaa...

P.S. Terveisiä marraskuun alun Lightroomkurssilta, jonka järjesti Lakeuden Luontokuvaajat Seinäjoella. Koko lauantai käytiin läpi kuvankäsittelyohjelmaa Markku Saihan opastuksella. 

Kuvaajille.fi sivustolta hyödyllistä tietoa kiinnostuneille.

Kirj AKP

Laatikko, joka olikin kamera

Varoitus! Tähän voi jäädä ihan koukkuun. Digikamera-aikakauden keskellä on virkistävää kokeilla välillä jotain ihan muuta. Kerhoillassa maanantaina kuvattiin vanerilaatikolla ja kehitettiin kuvat saman tien käsikopelolla. Ihan extremetouhua! Ja erittäin hauskaa!

Jukka on rakentanut upean kameran. Se on kaikin puolin vaikea ja hankala kuljetettava. Sitä voi käyttää vain yli 20 asteen lämpötilassa noin suurin piirtein. Sinne täytyy laittaa kehitettä ja kiinnitettä astioihin sisälle, eikä niitä pitäisi läikyttää. Kuva tulee, jos on tullakseen, negatiivina, josta on otettava toinen kuva, jotta sen saa positiiviksi. Ellei sitte oikaase pikkuusen, ja valota kuvaa suoraan positiivipaperille. Sillonkin lopputulos on peilikuva.

Kamera on hankala tarkennettava, ainakin yli nelikymppisille ikänäköongelmaisille. Sillä saa kuvia vaan hyvässä valossa. Kun sitä käyttää, täytyy muistaa laittaa objektiivin eteen tulppa. Ja valotusaika lasketaan valotusmittarin avulla ja katsotaan sekunttikellosta. Yhden kuvan ottamiseen menee ainaskin 10 minuuttia aikaa, jos ei tarvi zoomata. Se tapahtuu kameraa ja jalustaa siirtämällä. Muuten se on ihan kätevä... 

Videosta voit käydä kurkkaamassa mistä on kyse: http://vimeo.com/32748604

Ja keväällä kannetaan tämä kuvausväline lakeuren lairalle näppäillään lisää tairekuvia. 

Tässä kuvia meidän kamerakerhoillasta: 

Ja jos tämä herätti kysymyksiä, laita kommenttia tulemaan. Vastaillaan kun keritään.       

 
kirj.AK

Muotokuvausta osa 1.

Kahdeksan innokasta oli rakentelemassa kahdenlaista helppoa perusvalaistusta,

 "valotunnelia"  ja "vaaka pihtivaloa".

Oppimateriaalina käytimme  studiokuution teosta "Valoisa elämys".

18.11 jatkamme aiheesta, silloin on tarkoitus kokeilla kyseisiä valaistuksia kahden "oikean mallin"  kanssa.

VALOTUNNELI 

Valotunnelin alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut syvääminen eli kohteen irrottaminen taustasta aikana, jolloin tietokoneita ei vielä ollut. Valotunneli on kuitenkin mitä ajankohtaisin valoratkaisu. Valotunnelikuvia näet hää-ja mainoskuvissa ja tämän kirjan tuotekuvissa. Syväämiseenkin valotunneli on edelleen loistava keino. Kuvankäsittelyohjelman taikasauvalla valotunnelikuvan taustan saa valittua yhdellä klikkauksella. 

Valotunnelikuvan tausta on ylivalotettua valkoista. Valotunnelissa käytetään usein kohteen valaisuun vain yhtä isoa päävaloa, joten malli voi vaihdella asentoaan vapaasti. 

Valotunnelissa on helppo tehdä muotikuvaus tai kuvata muotokuvaan rajuja ilmeitä ja asentoja, joita taustan tyhjyys korostaa. (Lähde: Studio Kuutio, Valoisa elämys)

PIHTIVALO

Tasovalojen myötä 1970-luvun alussa keksittiin pihtivalo. Silmäile naistenlehtien kansia kaupan lehtihyllyllä ja näet aivan varmasti useita pihtivalolla kuvattuja töitä. Pihtivalo on muotikuvauksen yleisimpiä valaisuratkaisuja. Näet sitä myös muotokuvissa, joihin on haluttu glamouria. Pihtivalon tunnistat viimeistään mallin silmistä: siellä näkyy kaksi tasovaloista syntynyttä samansuuntaista valopistettä.

Pihtivaloa käyttäessäsi perinteet velvoittavat valaisemaan taustaa ilman erillistä taustavaloa päävaloja ja mallia lähemmäksi tai kauemmaksi taustasta siirrellen. Taustaan syntyy päävaloista lankeava maaginen pehmeä valon kajo. Varsinkin tummien fondien kanssa taustavalo on kuitenkin aivan yhtä hyvä ratkaisu.  (Lähde: Studio Kuutio, Valoisa elämys)

Studio Kuution oivalliseen materiaaliin linkki sivun linkkilistassa.

Harppauksia

 Talkoilusta tulee aina sellanen fiilis, että porukalla saa aikaiseksi vaikka mitä. Mahdottomastakin tulee mahdollista. Meille onneksi ollaan saatu olla mukana Harppi-hankkeessa, jolla hankittiin kaikkea tarpeellista kerholle. Kalusto on käytössä ja taidot karttuu. Harpin avulla perehdyttiin myös näihi taustakangasasioihin. Hanke on nyt saatu päätökseen, mutta hommat jatkuu. 

Innostuttiin sitten itse maalailemaan noita taustoja:

 

 Ei vaiskaan. Tuo on todellakin ammattilaisen tekemä. Maisun ilmaisusta. Hieno, eikö?

  

Itse ollaan vasta tässä vaiheessa. Pohjia maalailtiin talkoilla 9.9. Aikaa viepää hommaa, kun pitää levitellä muoveja ja siivoilla jälkiä. Oliskohan nillä sielä Aisaparissa mitään yhdistysten toimitilahanketta... meillä alkaa olla ahdasta.

Eli taustoja on tulossa, uskokaa tai älkää. Nähtäväksi jää, ovatko ne kalliomaalauksia vai kevätmaisemia.

Kerhoilta 19.8. 2013, juttua katukuvauksesta.

Katukuvaus on julkisilla paikoilla, useimmiten kaduilla tapahtuvaa, ennakkoon suunnittelematonta ihmisten ja tilanteiden kuvausta. Kysymys ei kuitenkaan ole sattumanvaraisesta näppäilystä kaduilla, eikä katumaisemien tai ihmisten tallentamisesta ilman ideaa, vaan että kuvasta pitää löytyä joku juju, mielenkiintoinen kuvaajan havaitsema sisältö. Katukuvaus on pieniä huomioita, sattumuksia, ratkaisevia hetkiä, teräviä havaintoja, huumoria. Katukuvaaminen vaatiikin tilannetajua, nopeaa reagointia, kykyä löytää asioita ja yhdistellä niitä. Tarvitaan myös rohkeutta mennä tilanteisiin niin, että saa kuvan otettua.

 Katukuvauksessa kuvataan yleensä kuvaajalle tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ole tietoisia kuvaamisesta, kohde ei siis poseeraa. Katukuvaaja ei piiloudu vaikka huomaamattomasti yrittääkin kuvata, eikä myöskään ole mikään paparatsi. Hommassa on siis eduksi, että kamera on pieni ja huomaamaton. Katukuvaaja ei toimi yhteistyössä kuvattavan kanssa. Tilanteet eivät ole rakennettuja, ympäristöä ja elämän merkkejä ei mitenkään siivota kuvasta. Rajaus ja sommittelu sen sijaan ovat avain asemassa. Oikea valotus on plussaa, mutta esim. puhkipalaneisuus ei välttämättä pilaa kuvaa, eikä horisontin tai rakennusten vinous haittaa.

Katukuvausta ei siis varsinaisesti suunnitella, mutta katukuvauspaikan voi suunnitella. Katukuvauksen harrastajan kannattaa etsiä kaupungista mielenkiintoisa tiloja kuvauksen taustaksi ja odotella sopivaa uhria paikalle, muistuttaa siis luontokuvausta! Hyviä estradeja ovat mm. mielenkiintoisten mainosten edustat, värikkäät seinät, katumaalaukset, liikennemerkit kaupungin valot, mutta ne eivät yksinään riitä. Sisällöksi tarvitaan vielä jotain muuta. Hyvässä katukuvassa on usein mielenkiintoisia rinnastuksia. Kuvan juju voidaan saada aikaan rytmillä, väreillä, muodolla, yhtäläisyyksillä tai erovaisuuksilla. Ihmisten eleitä ja paljastavia ilmeitä kannattaa tarkkailla kameran linssin läpi ja huumori on aina plussaa.

Katukuvaus on erittäin haastavaa ja mielenkiintoista. Harrastus ei sovi perfektionistille, eikä välinefriikille, eikä kovin päämäärätietoiselle. Parhaat kuvat voivat olla sattumia.

Pitkäzoominen pokkari on hyvä katukuvauskamera ja suurkaupunki on hyvä katukuvauspaikka.

Hommaan erikoistuneita kuvaajia:
Matt Stuart
Henri Cartier-Bresson 
Garry Winogrand
Lukas Vasilikos
Jouko Leskelä
Sami Kero

Kirj. Riitta ja A_K
Kaikki kuvat Riitta Veijola

Syyskauden avaus.

Tervetuloa mukaan Lapuan kamerakerhon syyskauteen 2013. 

Aloittelimme upeasta kesäisestä säätilasta huolimatta studiovalojen käytön kertaamisella. Valojen kokoaminen ja varsinkin niiden suuntaaminen sopivasti on helpompaa jokaisen harjoittelukerran jälkeen. Loka-marraskuussa on tiedossa oikein tehokasta muotokuvausta kahden illan verran, joten nyt oli hyvä palautella mieleen valotusasioita. 

Ulkona on näin elokuussa vielä valoa riittämiin ja nyt kannattaakin  harrastaa muotokuvausta miljöössä luonnonvalolla. Salaman käyttäminen aurinkoisella ilmalla voi ulkopuolisesta näyttää oudolta, mutta kannattaa kokeilla...

...lopputulos on todennäköisesti parempi kuin ilman salamaa.

Olipas hyvä, että tuli kerrattua studiovalojen käyttöä. Ihan sitä innostui taas tuosta muotokuvaamisesta. Assareita mukaan heijastimia pitelemään, kuvattaviksi halukkaita löytyy varmasti ja sitten vaan pihalle kuvailemaan. 

Eiku menox! 

kirj. AK

Jokilaakson avajaisissa kamerakerho näkyvillä

Oli toukokuun 23 päivä tätä 2013 vuotta kun Jokilaakso piti taimienvaihtopäivän sekä samalla se toimi myös Jokilaakson kesäkauden avajaisena. Kamerakerho piti Leskelässä pienen valokuvanäyttelyn digitaalisessa muodossa. Näytimme tykillä kerholaisten kuvia nonstoppina. Samalla oli myös mahdollisuus ottaa itsetään kuva Leskelän tuvan takkanreunustalla istuen.

Kaupunginjohtajakin oli saapunut avaamaan päivän. 

Ilma oli suotuisa joten sillä oli suuri merkitys suureen väkimäärään. 

Meidän kerhon kokoontumispaikan eli Leskelän talon edessä oli lapsilla oma taimin istutus piste.

Varespändi soitti kaikille jokilaakson ystäville ja loi soitollaan alueelle leppoisan vilpittömän fiiliksen.

Aatos olikin sopivasti paikalla ja sai syliin tyttölapsen.

Päivä meni nopeasti ja allekirjoittaja kerkes käydä Nukkeruusussa syämässä keittoa kun Päivi piti kerhoa sen aikaa pystyssä.

T:JukkaK

Kevätretki Ähtärin eläinpuistoon

Kamerakerhon kevätretki Ähtärin eläinpuistoon tehtiin 19.5.2013. Päivän sää oli ihanteellinen ja retkeläiset iloisella mielellä.

Osa kuvattavista piti siestaa mutta onneksemme osa oli kuvaajista kiinnostuneita ja tekivät temppujaan kuvaajien iloksi.

 

Lumileopardi näytti taitojaan leikkimällä auton päällysrenkaalla.

 

 

Karhut kiipesivät puihin, konstailivat karusellissa ja karhuemo poikasineen tuli istumaan kalliolle kuvattavaksi.

 

 

 

Mitähän ihmettä tuolla tapahtuu?

 

   

 

Odotusta ........

 

 

 

Villisioista joku kylpi mudassa, osalla oli perheenlisäystä ja kun pikkupossut heräsivät päiväunilta, ne juosten ja kiljuen menivät emon luo syömäpuuhiin.

 

Miltähän elo ristikon takana tuntuu?

 

 

 

Vesilinnut sukeltelivat lammessa ja kävivät välillä syömässä melonia. 

 

Reitin pituus oli 3 km ja matkan varrella oli kahvio ja nuotiopaikka, jossa sai paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Kuvauskävely kesti 4 tuntia. Retkeläiset pienistä suuriin tykkäsivät retkestä ja saivat kivoja kuvia. Ennen paluumatkalle lähtöä oli vielä mahdollisuus ruokailla Mesikämmenessä.

 

Kirj. Helena, valokuvat Juha Lepistö, Juha Leppänen ja Helena Porola

Jälleen kerran

onnistuimme saamaan vieraaksemme ihka oikean valokuvaajan. 

 Ilta oli mielenkiintoinen ja antoisa. Saimme nähdä laadukkaita printtejä ja värikkäitä kuvasarjoja. Ja tietysti myös keskustelimme kuvista ja kuvaamisesta palavalla innolla.

Kuva Jukka Kontkanen

Me harrastajat usein kuvaamme paniikinomaisessa tilassa lähes kaikkea mikä pysyy paikallaan sen aikaa, että siitä saa melkein terävän kuvan.  Opettelemme ja opimme  kameran oikenalaista käyttöä ja yritämme saada aikaiseksi oikeanlaisia kuvia. Mietimme kuinka paljon niitä voi käsitellä photarilla ja mitä niille pitää tehdä. Joskus tuntuu, ainakin minusta, että olen jotenkin eksyksissä koko homman kanssa. Maanantai-illan jälkeen uskallan suhtautua harrastukseeni vähän rennommin ja taas kerran päätin keskittyä oman näköisten kuvien luomiseen uskoen, että niillä on arvonsa.

Pekan ammattitaito ja kokemus ovat pitkän ja ansiokkaan valokuvausuran tulos. Meillä jokaisella on myös kokemusta ja omaa osaamista monenlaisista asioista. Sen mukaan voi rohkeasti lähteä etsimään omaa kuvamaailmaansa. Kuvaaminen voi liittyä muuhun osaamiseen ja se oma valokuvausjuttukin usein löytyy sellaisesta aihepiiristä, jolla on omassa elämässä merkitystä. Pitää vain uskaltaa olla sen oman jutun takana ja tehdä tinkimättömästi töitä tavoitteen saavuttamiseksi - siis jos on tavoite. 

Siitä tavoitteen asetamisesta onkin hyvä jatkaa tätä innostavaa harrastusta. Selkeyttä omaan valokuvausharrastukseen saa miettimällä perusteellisesti mitä haluaa kuvata, miksi ja millaisen lopputuloksen haluaa nähdä. Kuten kuulimme, on mahdollista suunnitella kuva etukäteen, käydä selkeä visio mielessään ottamassa kuva ja se on sitten siinä.
Tulevalle kesälle missiota: jääräpäisesti ja tavoitteellisesti kohti omaa ilmaisua.

Inspiraatiota ja esikuvia tarvitaan. Niitä löytyy vaikkapa täältä.

><  Kiitos vierailusta Pekka! ><

kirjasi AK

Leivoskisa

Ison Prässin Kahvila haastoi kerholaiset tarjoamaan kuviaan leivoksen kanneksi. Ajatus oli kieltämättä vieras, eipä omia kuviaan ole tullut tarjoiltua syötäväksi, saati että niitä olisi itse popsinut. Korkeintaan konttausikäisenä on saattanut tulla jotain polaroidin kulmaa maistaneeksi. Ja millaisia kuvia yleensäkään voi tarjoilla syötäväksi? Tiiliseinää?

Myös kilpailun ajankohta oli vaikea, koska kuvia piti ottaa talvella. Haasteeseen tarttui kuitenkin sen verran kerholaisia, että kisa saatiin aikaiseksi ja voittajakin löytyi. Leivoksen päälle Paukun raati valitsi Anna-Kaarina Perkon kuvan.

Ja leivoksessa se näyttää tältä.

 Leivos julkistettiin Paukun Pyhässä 14.4. Järjestäjä aikoo tehdä kisasta perinteen ja kuva vaihtuu siis vuosittain. Tällaiset yhteistyökuviot ovat aina yhdistystoiminnassa mukava asia. Saadaan toimintaan uutta ilmettä. Kehitetään tätä ja kiitos Ison Prässin Kahvilalle. 

Leivokset ovat todella herkullisia, maistettu on!

kirj AK

Kaupungilla.

Ulkoilutettiin kameroita maanatai-iltana oikein perusteellisesti. Lapuan keskustan yksityiskohtia tallentui tiedostoiksi hyvä määrä. On aina yhtä kiinnostavaa nähdä kuinka erilaisia asioita jokainen näkee, löytää ja haluaa kuvata. Ja varsinkin on kiva kuljeskella ja rennosti kuvailla jotain vaan.

Ja aina näköjään löytyy jotain, mitä ei ole ennen huomannut:

 Tuttuja paikkoja nämäkin. Kuva toimii samoin kun tekstikin. Irrotettuna asiayhteydestään, voidaan ymmärtää väärin.

Ja tässä pala Lapuan ydinkeskustaa:

Tällainen kaupunkikävely varmasti otetaan kerhon ohjelmaan toistekin, mutta olisko silloin teemana vaikka Lapuan keskustan kaunein kohta.

Sitä ennen kuvataan taas kevättä. Mikähän siinä on, että joka vuosi pitää kuvata ne samat tulvakuvat. Pitäiskö ihan kokeilla tänä vuonna kuinka erilaisia kuvia saa aikaiseksi kun muuttaa näkökulmaa ja etsii uusia merkityksiä.