Kerhoilta 19.8. 2013, juttua katukuvauksesta.

Katukuvaus on julkisilla paikoilla, useimmiten kaduilla tapahtuvaa, ennakkoon suunnittelematonta ihmisten ja tilanteiden kuvausta. Kysymys ei kuitenkaan ole sattumanvaraisesta näppäilystä kaduilla, eikä katumaisemien tai ihmisten tallentamisesta ilman ideaa, vaan että kuvasta pitää löytyä joku juju, mielenkiintoinen kuvaajan havaitsema sisältö. Katukuvaus on pieniä huomioita, sattumuksia, ratkaisevia hetkiä, teräviä havaintoja, huumoria. Katukuvaaminen vaatiikin tilannetajua, nopeaa reagointia, kykyä löytää asioita ja yhdistellä niitä. Tarvitaan myös rohkeutta mennä tilanteisiin niin, että saa kuvan otettua.

 Katukuvauksessa kuvataan yleensä kuvaajalle tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ole tietoisia kuvaamisesta, kohde ei siis poseeraa. Katukuvaaja ei piiloudu vaikka huomaamattomasti yrittääkin kuvata, eikä myöskään ole mikään paparatsi. Hommassa on siis eduksi, että kamera on pieni ja huomaamaton. Katukuvaaja ei toimi yhteistyössä kuvattavan kanssa. Tilanteet eivät ole rakennettuja, ympäristöä ja elämän merkkejä ei mitenkään siivota kuvasta. Rajaus ja sommittelu sen sijaan ovat avain asemassa. Oikea valotus on plussaa, mutta esim. puhkipalaneisuus ei välttämättä pilaa kuvaa, eikä horisontin tai rakennusten vinous haittaa.

Katukuvausta ei siis varsinaisesti suunnitella, mutta katukuvauspaikan voi suunnitella. Katukuvauksen harrastajan kannattaa etsiä kaupungista mielenkiintoisa tiloja kuvauksen taustaksi ja odotella sopivaa uhria paikalle, muistuttaa siis luontokuvausta! Hyviä estradeja ovat mm. mielenkiintoisten mainosten edustat, värikkäät seinät, katumaalaukset, liikennemerkit kaupungin valot, mutta ne eivät yksinään riitä. Sisällöksi tarvitaan vielä jotain muuta. Hyvässä katukuvassa on usein mielenkiintoisia rinnastuksia. Kuvan juju voidaan saada aikaan rytmillä, väreillä, muodolla, yhtäläisyyksillä tai erovaisuuksilla. Ihmisten eleitä ja paljastavia ilmeitä kannattaa tarkkailla kameran linssin läpi ja huumori on aina plussaa.

Katukuvaus on erittäin haastavaa ja mielenkiintoista. Harrastus ei sovi perfektionistille, eikä välinefriikille, eikä kovin päämäärätietoiselle. Parhaat kuvat voivat olla sattumia.

Pitkäzoominen pokkari on hyvä katukuvauskamera ja suurkaupunki on hyvä katukuvauspaikka.

Hommaan erikoistuneita kuvaajia:
Matt Stuart
Henri Cartier-Bresson 
Garry Winogrand
Lukas Vasilikos
Jouko Leskelä
Sami Kero

Kirj. Riitta ja A_K
Kaikki kuvat Riitta Veijola

Syyskauden avaus.

Tervetuloa mukaan Lapuan kamerakerhon syyskauteen 2013. 

Aloittelimme upeasta kesäisestä säätilasta huolimatta studiovalojen käytön kertaamisella. Valojen kokoaminen ja varsinkin niiden suuntaaminen sopivasti on helpompaa jokaisen harjoittelukerran jälkeen. Loka-marraskuussa on tiedossa oikein tehokasta muotokuvausta kahden illan verran, joten nyt oli hyvä palautella mieleen valotusasioita. 

Ulkona on näin elokuussa vielä valoa riittämiin ja nyt kannattaakin  harrastaa muotokuvausta miljöössä luonnonvalolla. Salaman käyttäminen aurinkoisella ilmalla voi ulkopuolisesta näyttää oudolta, mutta kannattaa kokeilla...

...lopputulos on todennäköisesti parempi kuin ilman salamaa.

Olipas hyvä, että tuli kerrattua studiovalojen käyttöä. Ihan sitä innostui taas tuosta muotokuvaamisesta. Assareita mukaan heijastimia pitelemään, kuvattaviksi halukkaita löytyy varmasti ja sitten vaan pihalle kuvailemaan. 

Eiku menox! 

kirj. AK

Jokilaakson avajaisissa kamerakerho näkyvillä

Oli toukokuun 23 päivä tätä 2013 vuotta kun Jokilaakso piti taimienvaihtopäivän sekä samalla se toimi myös Jokilaakson kesäkauden avajaisena. Kamerakerho piti Leskelässä pienen valokuvanäyttelyn digitaalisessa muodossa. Näytimme tykillä kerholaisten kuvia nonstoppina. Samalla oli myös mahdollisuus ottaa itsetään kuva Leskelän tuvan takkanreunustalla istuen.

Kaupunginjohtajakin oli saapunut avaamaan päivän. 

Ilma oli suotuisa joten sillä oli suuri merkitys suureen väkimäärään. 

Meidän kerhon kokoontumispaikan eli Leskelän talon edessä oli lapsilla oma taimin istutus piste.

Varespändi soitti kaikille jokilaakson ystäville ja loi soitollaan alueelle leppoisan vilpittömän fiiliksen.

Aatos olikin sopivasti paikalla ja sai syliin tyttölapsen.

Päivä meni nopeasti ja allekirjoittaja kerkes käydä Nukkeruusussa syämässä keittoa kun Päivi piti kerhoa sen aikaa pystyssä.

T:JukkaK

Kevätretki Ähtärin eläinpuistoon

Kamerakerhon kevätretki Ähtärin eläinpuistoon tehtiin 19.5.2013. Päivän sää oli ihanteellinen ja retkeläiset iloisella mielellä.

Osa kuvattavista piti siestaa mutta onneksemme osa oli kuvaajista kiinnostuneita ja tekivät temppujaan kuvaajien iloksi.

 

Lumileopardi näytti taitojaan leikkimällä auton päällysrenkaalla.

 

 

Karhut kiipesivät puihin, konstailivat karusellissa ja karhuemo poikasineen tuli istumaan kalliolle kuvattavaksi.

 

 

 

Mitähän ihmettä tuolla tapahtuu?

 

   

 

Odotusta ........

 

 

 

Villisioista joku kylpi mudassa, osalla oli perheenlisäystä ja kun pikkupossut heräsivät päiväunilta, ne juosten ja kiljuen menivät emon luo syömäpuuhiin.

 

Miltähän elo ristikon takana tuntuu?

 

 

 

Vesilinnut sukeltelivat lammessa ja kävivät välillä syömässä melonia. 

 

Reitin pituus oli 3 km ja matkan varrella oli kahvio ja nuotiopaikka, jossa sai paistaa makkaraa ja syödä eväitä. Kuvauskävely kesti 4 tuntia. Retkeläiset pienistä suuriin tykkäsivät retkestä ja saivat kivoja kuvia. Ennen paluumatkalle lähtöä oli vielä mahdollisuus ruokailla Mesikämmenessä.

 

Kirj. Helena, valokuvat Juha Lepistö, Juha Leppänen ja Helena Porola

Jälleen kerran

onnistuimme saamaan vieraaksemme ihka oikean valokuvaajan. 

 Ilta oli mielenkiintoinen ja antoisa. Saimme nähdä laadukkaita printtejä ja värikkäitä kuvasarjoja. Ja tietysti myös keskustelimme kuvista ja kuvaamisesta palavalla innolla.

Kuva Jukka Kontkanen

Me harrastajat usein kuvaamme paniikinomaisessa tilassa lähes kaikkea mikä pysyy paikallaan sen aikaa, että siitä saa melkein terävän kuvan.  Opettelemme ja opimme  kameran oikenalaista käyttöä ja yritämme saada aikaiseksi oikeanlaisia kuvia. Mietimme kuinka paljon niitä voi käsitellä photarilla ja mitä niille pitää tehdä. Joskus tuntuu, ainakin minusta, että olen jotenkin eksyksissä koko homman kanssa. Maanantai-illan jälkeen uskallan suhtautua harrastukseeni vähän rennommin ja taas kerran päätin keskittyä oman näköisten kuvien luomiseen uskoen, että niillä on arvonsa.

Pekan ammattitaito ja kokemus ovat pitkän ja ansiokkaan valokuvausuran tulos. Meillä jokaisella on myös kokemusta ja omaa osaamista monenlaisista asioista. Sen mukaan voi rohkeasti lähteä etsimään omaa kuvamaailmaansa. Kuvaaminen voi liittyä muuhun osaamiseen ja se oma valokuvausjuttukin usein löytyy sellaisesta aihepiiristä, jolla on omassa elämässä merkitystä. Pitää vain uskaltaa olla sen oman jutun takana ja tehdä tinkimättömästi töitä tavoitteen saavuttamiseksi - siis jos on tavoite. 

Siitä tavoitteen asetamisesta onkin hyvä jatkaa tätä innostavaa harrastusta. Selkeyttä omaan valokuvausharrastukseen saa miettimällä perusteellisesti mitä haluaa kuvata, miksi ja millaisen lopputuloksen haluaa nähdä. Kuten kuulimme, on mahdollista suunnitella kuva etukäteen, käydä selkeä visio mielessään ottamassa kuva ja se on sitten siinä.
Tulevalle kesälle missiota: jääräpäisesti ja tavoitteellisesti kohti omaa ilmaisua.

Inspiraatiota ja esikuvia tarvitaan. Niitä löytyy vaikkapa täältä.

><  Kiitos vierailusta Pekka! ><

kirjasi AK

Leivoskisa

Ison Prässin Kahvila haastoi kerholaiset tarjoamaan kuviaan leivoksen kanneksi. Ajatus oli kieltämättä vieras, eipä omia kuviaan ole tullut tarjoiltua syötäväksi, saati että niitä olisi itse popsinut. Korkeintaan konttausikäisenä on saattanut tulla jotain polaroidin kulmaa maistaneeksi. Ja millaisia kuvia yleensäkään voi tarjoilla syötäväksi? Tiiliseinää?

Myös kilpailun ajankohta oli vaikea, koska kuvia piti ottaa talvella. Haasteeseen tarttui kuitenkin sen verran kerholaisia, että kisa saatiin aikaiseksi ja voittajakin löytyi. Leivoksen päälle Paukun raati valitsi Anna-Kaarina Perkon kuvan.

Ja leivoksessa se näyttää tältä.

 Leivos julkistettiin Paukun Pyhässä 14.4. Järjestäjä aikoo tehdä kisasta perinteen ja kuva vaihtuu siis vuosittain. Tällaiset yhteistyökuviot ovat aina yhdistystoiminnassa mukava asia. Saadaan toimintaan uutta ilmettä. Kehitetään tätä ja kiitos Ison Prässin Kahvilalle. 

Leivokset ovat todella herkullisia, maistettu on!

kirj AK

Kaupungilla.

Ulkoilutettiin kameroita maanatai-iltana oikein perusteellisesti. Lapuan keskustan yksityiskohtia tallentui tiedostoiksi hyvä määrä. On aina yhtä kiinnostavaa nähdä kuinka erilaisia asioita jokainen näkee, löytää ja haluaa kuvata. Ja varsinkin on kiva kuljeskella ja rennosti kuvailla jotain vaan.

Ja aina näköjään löytyy jotain, mitä ei ole ennen huomannut:

 Tuttuja paikkoja nämäkin. Kuva toimii samoin kun tekstikin. Irrotettuna asiayhteydestään, voidaan ymmärtää väärin.

Ja tässä pala Lapuan ydinkeskustaa:

Tällainen kaupunkikävely varmasti otetaan kerhon ohjelmaan toistekin, mutta olisko silloin teemana vaikka Lapuan keskustan kaunein kohta.

Sitä ennen kuvataan taas kevättä. Mikähän siinä on, että joka vuosi pitää kuvata ne samat tulvakuvat. Pitäiskö ihan kokeilla tänä vuonna kuinka erilaisia kuvia saa aikaiseksi kun muuttaa näkökulmaa ja etsii uusia merkityksiä.